KouluPaluu kouluarkeen oli tyyntä ja myrskyä viikolla 51. Viikkoteemana oli yhteisen retkemme kokemusvaihto ja kävimme läpi, mitä kivaa koimme akvaariossa ja huvipuistossa edellisviikolla. Luokkien vaihteleva englanninkielen taso luo minulle haasteita, mutta piirtäminen on hyvä helpperi, kun yhteisiä sanoja ei ole tarjolla. Omalla tavallaan se, että minä en osaa kiinaa on myös hyvä juttu ja opiskelijoiden tulee todella etsiä keino viesitnsä välittämiseen minulle. Myös minä olen saanut haasteen useammassakin luokassa niiden 'kovis teinien' parissa, jotka eivät muka ymmärrä englantiani tai niitä luokkahuonesääntöjä joita ovat opetelleet jo 6-7 kouluvuotta. Wow kyllä välillä kuplii, mutta olen myös yllättänyt itseni näppärästä toiminnasta näissä tilanteissa ja kyllä opettajien välinen yhteistyö on myös voimaa antava. Olemme tulkanneet näille luokkakoviksille perusjuttuja yhdessä ja wow ihania yllätyksiäkin tapahtuu ja nihkeän asenteen omaavat oppilaat ovat mielestäni vilpittömästi pyytäneet mm. kirjeitse anteeksi huonoa käyttäytymistään ja osoittaneet muutosta aikaisempaan. Siis palaute ja keskustelu toimii. Haluan myös tässä kohtaa kyllä mainita, että hurjan suloisia minun oppilaat ovat vaikka välillä unohtavat koulualkeita. Xiexie! Ihana torstai lounas yhtenä päivänäTainassa sää kylmeni ja kävimme jopa +12 asteessa ja -wow- sain flunssan. Huomaan, että en osaa pukeutua paikallisen sään mukaisesti ja päivän mittaan vaihteleva lämpötila ja tuuli tuo haasteita asuvalintaan. Ääneni katosi keskiviikkona ja minulle annetiin pari sairaslomapäivää. Keskiviikkopäivä meni nukkuessa, mutta torstaina olo oli jo hurjasti parempi ja vastasin kyllä isäntäperheeni ehdotukselle yhteisestä lounaasta. Lounasretki oli elämys ja taas sain yllättyä useampaan otteeseen pikkukatujen ravintola ja käsityötarjonasta. Katseeni kiinnittyi myös ikkunaraudoituksiin ja niiden erilaisuuteen. Niistä suosikkejani ovat lattaraudasta vain kääntelemällä muodostetut kuviot - simppeliä mutta nättiä! Lauantai kokkailua ja kirjasto visiittiLauantaina sain aamupäivästä kokkailla suomalaista uunilohta kertoa ICYE roolissa itsestäni sekä meidän Suomi jousta. Paikkana oli ekokaupan yläkerta jaheidän asiakaskuntaansa. Kauppa sijaitsee osoitteessa 地點:台南站(裕農路360號) ja heidän myymät tuotteensa ovat puhtaasti Taiwanilaisia ja ekologisesti valmistettuja. Terve ja alkuperältään tunnettu ruoka on kasvavassa arvostukessa täällä ja ruokaskandaalit totisuttavat muuten niin iloisia Aasialaiskasvoja. Osallistujat tykkäsivät uunilohesta vaikka tilliä siihen ei onnistuttu löytämään useasta etsintäyrityksestä huolimatta. Keitetty kuoriperuna oli myös uusi juttu tässä keittiössä ja tässä kohtaa se meidän ihana itsestäänselvyys puhdas hanavesi on hallitsevassa roolissa. Täällä, kun on se pesuvesi ja juomavesi on ihan eri juttu niin tällainen juomavedessä keitetty peruna on varmasti eksoottista ja ainakin erilaista. Täällä on myös suhteellisen vähän tuoresalaattia tarjolla ja tuntuu, että kaikki kasvikset paistetaan tai höyrytetään, mutta kyllä niiden peseminen juomakelpoisella vedellä taitaa olla jälleen se ero keittikultuuriemme välillä. Myös joulu omilla kuvilla ja perinteillä kerrottuna sai positiivista palautetta. Joulu, kun ei ole paikallinen juhlapyhä ja ymmärrän kyllä, että joulupukki ja Jeesuslapsi tarina samassa päivässä ihmetyttää varmasti, jos tarinoiden eroja ei kerrota auki. Tulin itsekin oppineeksi meidän joulusta ja sen alkujuurista lisää ja osa asioista jäsentyi mukavammin omiin osioihinsa. Iltapäivällä vierailin isäntäperheen poikien kanssa ihan uudessa vasta-avatussa lähikirjastossa. Kirjasto oli ihastuttava, iso ja raikas ja minulle uutena laitteena oli myös kirjapesuri. Tämä kirjapesuri mahdollistaa mukavamman lukukokemuksen hygienisillä sivuillaan ja antanee kirjalle pidemmän käyttöiänkin. Täällä kirjaston käyttäjämassat myös omaa luokkaansa kun populaa pn 640 henkilöä/km2 meidän 18 henkilöön /km2 vertaillessa. Kirjastot on kyllä kiva juttu ja ehdottamasti maariippumattomasti! Xiexie! Rakkauden täyteinen, rauhallinen sunnuntaiSunnuntain sain viettää ihanan isäntäperheen kanssa ja päivän leppoisatempoiset akstiviteetit alkoivat hitaalla nautinnollisella brunssilla. Sunnuntai kävely oli Tainan vanhassa keskustassa postinumero 700 alueella. Mielenkiintoisimpana oli tutustumiskäynti vanhaan rakennukseen, mistä oli toteutettu hotelli. Ylospäin oli havaittarissa hauskoja rakenteita ja hotellin huoneet ovat kaikki toisistaan poikkeavia. Hienoa, että vanha saa elää vaikka kyllä täälläkin on tyylinä jyrätä vanha pois ja uutta tilalle. Osavoittoja tällaiset kuitenkin ja pitävät alueen mielenkiintoisena! Käveltyämme tarpeeksi siirryimme Cherryn enon luokse ja ihanaa tupa täynnä sisaria ja 'paikallisen joulun' talvipäivän seisauksen juhlinta on osittain unohtunut, mutta perinteenä on tehdä 'bambu-riisi-dumplingeja' ja valtavat määrät kerralla. Tätä ruokaa tehdään varastoon myös kiireisen uudenvuoden puuhasteluijen aterioiksi. Pääsin kyllä 'yhteisen joulun' tunnelmaan kyykkiessä parvekkeella ja opetellessani tämän herkun vääntöä. Ainakin kymmenen harjoitelmaa kunnes syntyi se eka onnistunut tuotos! Riemua! Cherryn eno oli myös käynyt Suomessa ja oli kiva nähdä Suomi-turisti-lautanen hänen matkakokoelmissaan. Oli nauttinut suuresti Suomen kesästä ja esitteli yöttömänyön kuvia. Se on todella eksoottinen juttu sillä täällä päivästä päivään vuoden ympäri mahtuu puolet valoisaa ja puolet pimeää aikaa vuorokauteen. Oikein ihana sunnuntai! Kiitos! Xiexie! Iloa!
0 Comments
Leave a Reply. |
Minä
Virva Talvikki Metsälä kiintopiste Aurinkolahti Helsinki Finland nyt Tainan City Taiwan. Arkistot
March 2016
Kategoriat |