KouluMoi ihanat blogi lukijani viikko 38 koulusetti oli jälleen mukava ja sain olla kovin ylpeä yläasteen ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoistani sillä aloitimme omaesittelyt englanniksi ja se vaatii rohkeutta; pitää tulla luokan eteen ja puhua äänekkäästi tai puhua mikrofoniin ja kaikki puhe ihan muutama vuosi opiskellulla kielellä. Opiskelijat saivat vastapainoksi opettaa minulle kiinan keltä ja naurut oli kyllä taattu! Mikrofonin olen kyllä todennut välttämattömäksi työvälineeksi, kun korotettu ääni ei vaan jaksa useita tunteja ja varsinkaan peräkkäisinä päivinä. Oma show tosta mikrofonista tulee varsinkin jos kompuroi sen johtoon tai se päättää toimia epästabiilisti. Mikrofonin välttämättömyys ei johdu ainoastaan luokkahälystä vaan tuulettimista ja avoimista ikkunoista kantautuvat äänet tekevät korotetun äänenkäytön välttämättömäksi luokkatilassa. Maanantaina 14.9.2015 osalistuin koululla järjestettävään teeseremonia kurssiin ja se oli kovin kaunista. Koululla on tarjolla on myös Kunfu jaTai Chi kurssi ehkä ehdin osallistumaan niihinkin. Night Market DadongMaanantai-iltana menin vielä Night Market illalliselle kiinankielen opettajan Lu Yiting ja hänen tyttärensä kanssa. Night market on ehdottomasti iso osa paikallista kulttuuria la sinne mennään syömään ja kuluttamaan aikaa pelaamiseen sekä tekemään ostoksia. Nämä ulkomarketit avautuvat 17:30 ja sen jälkeen ne pursuavat ihmisiä ja ruoan tuoksua. Ympärillä huumava hälinä ja hiki juoksee pitkin selkää kävellessä jonomuodostelmassa pitkin ‘marketin katuja’. Virva polkupyöräileeTiistaina erergiaa riitti polkupyöräilyyn ja New Linan’ Bridge ja Love Tree osuivat läheisen kanaalin reunoja myötäilevälle reitilleni. Onnistuin myös paikallistamaan National Tainan Imigration Agency ja Tainan Art Center. Matka eväänä minulla oli Bopa Nai Cha , mikä on ehdottomasti muodostunut ykkössuosikikseni paikallisista kylmäjuomista. Tämän setin kuvissa kannattaa kiinnitää huomiota liikennemerkkeihin ja kulkuneuvojen liikesuuntiin. Suomalainen poliisi saisi täällä burnoutin alta aikayksikön tai jännetuppitulehduksen sakkojen kirjoittamisesta sillä niin on vinhan villiä ja luovaa tulkintaa säännöistä ja niiden noudattamistarpeesta. YlellistäViikon luksus osuus oli lauantai-illassa, jolloin kollegani koulusta englanninkielen opettaja Leaya Chih Jung vei minut viiden tähden hotelliin Sangri-La, missä heidän Argentilaisen tangon tanssiryhmä kokoontui tanssimaan. Ilta oli ylellinen ja osallistumismaksuun sisältyi drinkki ja pikkunaposteltavaa. Illan yllätyksenä oli tanssilattialle tuotava syntymäpäiväkakku, minkä kynttiää puhaltamaan minutkin kutsuttiin. Tanssiryhmässä oli neljällä henkilöllä syntymäpäivä syyskuussa ja minä olin settiin sopiva satunnainen, satumainen, vierailijana. Sunnuntai retkiSunnuntai retki oli läheiseen miljoonakaupunkiin Kaoshiung Candyn kanssa ja kohteena meille kovin tuttu kauppa IKEA. Ja täytyy myöntää, että oli kyllä hauska ja hämmentävä kokemus syödä kovin perinteistä lihapullia ja muusia puolukkahillohöysteellä tässä sijainnissa sekä sukkeloida paikallisessa IKEAssa ikeakassit olalla niinkuin siellä kotinurkilla on ollut tapana tehdä. Mallisto oli tuttua ja hintataso samaa kivaa ja kohtuullista IKEA tasoa. Vaikka osittain edullisempia hankintoja olisi voinut tehdä toissaalla. Edelleenkin hämmennyn paikallisista hinnoista, mutta oikeastaan vain ruoka ja julkisilla liikkuminen on täällä selkeästi edullista. Suomessa on tietysti niin hurjan kallista kaikki ja iloinen yllätys osaan paikallisia hankinoista täällä tulee sen kautta. Palkkataso on täällä kuitenkin selkeästi alhaisempi kuin Suomessa ja paikalliset hinnat ovat kuulemma tuplaantuneet viimeisen 10 vuoden aikana vaikka palkkakehityksessä tätä samaa ilmiötä ei ole ollut havaittavissa. Paluumatkalla poikkesimme vielä Candyn kotikylässä ja nautimme lisää ruokaa laajemmalla makuskaalalla. Tarjottu kookoskeitto oli uusi tuttavuus sillä tämä kookos olikin täyttä tavaraa ja siellä ei ollut kookosvettä vaan kookossydän, mikä oli todella herkullista majoneesin kanssa sellaisenaan ja juurikin meille tarjoiltuna kirkasliemisenä kasviskeittona. Samaisessa kylässä oli myös paperisten aurinkovarjojen valmistusta ja myyntiä ja kävimme ihailemassa niitä ja samalla hankin vinhat kiinakaunottaren harjoittelukengät joilla saa vartaloon ihmeitä aikaan. MaksuautomaattiUuteen kokemussettiin oli ensitutustuminen maksuautomaattiin, millä oli tarkoitus maksaa tuleva lomareissuni. Maksuautomaatti juttelee kahdella kielellä, mutta kovin jännältä se tuntui ja siinä jännityksessä jotenkin unohtui paikallisen pankkikorttini pin koodi. Muutamat väärät yritykset otin, mutta sen kolmannen kokeilun jätin väliin sillä sen ollessa virheellinen niin korttini olisi napattu automaattiin viikonlopun ajaksi. Ajattelin siis seuraavana maanantaina mennä pankkiin ja nostaa käteistä sieltä ja jos korttini nielastaan niin luultavasti saan sen välittömästi takaisin ja voin asettaa sille uudet pinkoodit. Paikalliseen pankkikorttiini on kaksi pinkoodia Taiwanissa käytettävä 6-12 numeron pinkoodi ja ulkomailla käytettävä 4 numeroinen pinkoodi, että pikkusen erilailla on tämäkin juttu. Pankkitarinat jatkuu siis seuraavassakin postauksessa. Viikon mukavatViikon mukavania tiloina ja oloina on jäänyt mieleen isäntäperheen MaMa Candyn äiti, jonka kanssa meillä ei ole yhteistä kieltä, mutta jotenkin yhteinen mieli ja teimme viikolla muutaman kävelylenkin, puuhastelimme keittiössä illallista ja piipahdimme myös läheisessä temppelissä rukoilemassa, sytyttämässä muutaman suitsukkeen sekä poltimme 'nipun rahaa’. Tätä ‘rahan’ polttoa olen nähnyt kaduilla ja sitä on poltettu mm. vainajille, mutta sitä voi polttaa myös vahvistamaan rukouksia ja avittamaan niiden toteutumista. Ja täytyy kyllä myöntää, että tämä 'rahan' polttaminen tuntui hurjan kivalta! Viikon ehdottomasti mahtavin juttu oli kyllä oman nimileimasimen saanti. Maanantaina vein nimileimasin materiaalit työstettäväksi ja perjantai iltana sain leimasimeni ja se ilta meni kyllä leimoja painellessa. Olen niin kovin ylpeä uudesta kiinalaisesta nimestäni 唐葳華 (Tang Wei Hua), jonka paikalliset ICYE järjestön työntekijät ja vapaaehtoiset antoivat minulle heti orientaatioleirin alkumetreillä. Ja nyt voin ‘sämpätä’ nimeäni tavattoman kauniilla nimileimasimellani ja hymyilyttäähän se. Kokonaisuuden täydensi Leaya antamalla minun leimasimille ‘kodit’ eli leimasimen kantoon suunnitellut pussukat! Kiitos!!! Iloa! Xiexie!
0 Comments
Leave a Reply. |
Minä
Virva Talvikki Metsälä kiintopiste Aurinkolahti Helsinki Finland nyt Tainan City Taiwan. Arkistot
March 2016
Kategoriat |